Suhde treenaamiseen ennen ja nyt – virheistä oppii

Noin kolme vuotta sitten treenasin lähes yksinomaan kehityksen ja lihasmassan kasvattamisen vuoksi. Treenivuosien karttuessa kehitys vaatii yhä kovempaa ja vaihtelevampaa harjoittelua. Siitä alkoi tulla stressin aihe, eikä energiaa ei jäänyt arkeen riittävästi. Havahduin, että muutos oli tehtävä. Eihän liikunnan pidä tuottaa stressiä, päinvastoin.

Ennen:

Liikuntaneuvojaksi opiskellessa tiedostin liikunnan monet hyödyt ja ennen kaikkea palautumisen merkityksen. Olin opiskellut edellä mainittuja asioita ja lukenut satoja tekstejä hyvinvoinnista. Pääsin puhumaan näistä asioista myös eri asiakkaille projektien ja työharjoitteluiden parissa. Niin hassua kun se olikin, en kuitenkaan noudattanut antamiani neuvoja omalla kohdallani. Rankan päivän jälkeen menin tekemään ”rääkki” treenin. Halusin vain kehittyä, jolloin laiminlöin niitä asioita, joiden puolesta puhuin. Toistin samoja virheitä monesti.

Noudatin orjallisesti harjoitusohjelmaani viikosta toiseen. Päivän suunnitelma piti toteuttaa voinnista riippumatta. Pakollinen viikon lepotauko esim. matkan vuoksi sai minut tuntemaan huonoa omatuntoa ja fiiliksen, että lihakset katoavat. Todellisuudessa tämä lepo oli juuri sitä, mitä kehoni tarvitsi. Vaikka tiesin, että lihaksen kasvu vaatii lepoa, niin en halunnut ymmärtää sen tärkeyttä omalla kohdallani. 

Miksi halusin asettaa kehittymisen kaiken sen edelle, mitä liikunta voisi minulle tuoda? En ollut kuitenkaan tähtäämässä kisalavalle. Miksi siis tavoittelin huippukuntoa hyvinvoinnin kustannuksella? Aikaisemmin en ymmärtänyt, että voisin kevyemmälläkin harjoittelulla pysyä hyvässä kunnossa. Lisäksi voisin olla tehokkaampi koulussa, energisempi ystävieni seurassa ja nauttia treenistä suorittamisen sijaan. Tämä päätös oli enemmän kuin kannattava!


Nyt:

Ajattelutavan muutos ei tullut viikossa, ei edes kuukaudessa. Se on vaatinut minulta edelleen työstämistä. Nykyään treenini menee täysin hyvinvointi edellä. En tunne huonoa omaatuntoa, jos teen kevyemmin. Pystyn jättämään sarjan kesken ja siirtyä venyttelemään, jos tunnen itseni alipalautuneeksi. Treenin aikainen hyvä olo ja sen tuoma energia muihin arjen askareisiin voittaa moninkertaisesti sen, että yrittäisin jatkuvasti tehdä kovimman suorituksen salilla.

Pidän edelleen kiinni treenirutiineistani. Harjoittelen monijakoisella ohjelmallani noin neljä kertaa viikossa. Jos viikkoni koostuu monista koulutehtävistä, saatan pitää kevyemmän viikon. Joskus jopa kokonaisen lepoviikon. Kuormittavan päivän jälkeen saatan mennä salille ”pumppailemaan” kevyesti ja nauttimaan hyvästä musiikista.

En ole silti unohtanut kovia treenejä.  Aikaisempiin rutiineihin verrattuna teen niitä oman jaksamisen mukaan maksimissaan kaksi kertaa viikossa. Kun keho on palautunut ja jokainen toisto tuntuu hyvältä, kova treeni saa fiiliksen korkealle.

Pitkän aikaa treenatessa oma kehonkuva helposti vääristyy. Et ole koskaan tyytyväinen, jos et nauti siitä, mitä olet saavuttanut. Tämä pätee muuhunkin kuin treenaamiseen.

Oli kyseessä sitten treeniin tai vaikkapa omaan uraan liittyvä tavoite, kannattaa säännöllisesti pysähtyä miettimään, onko suunta oikea. Jokainen teemme virheitä. Niitä ei kannata pelätä. Virheistä saatu oppi on se, joka vie meitä eteenpäin.

Kommentit

Suositut tekstit